Sunnuntaina alkoi lomaretkemme. Kovin tarkkaan emme suunnitelleet kohteita, muutamia paikkoja oli katseltu eri tietolähteistä. Retken startti tapahtui Erjan toimiessa kuskina, hän halusi ajaa pitkästä aikaa, ettei Doriksen käsittely unohdu tykkänään.
Päiväretkikohde löytyi tällä kertaa melko läheltä. Suuntasimme kohti Läyliäisen metsää, jossa interwebistä saamamme tiedon mukaan olisi vanha hiekan otto paikka. Sehän löytyikin helposti, eikä muita retkuilijoita näkynyt paikalla, joten asetuimme aloillemme. Muutama marjastaja kyykki kuopan reunoilla, mutta poistuivat melko nopeasti.
Läheltä löytyi...
Syitä tähän on monia, Erjan työt viikonloppuina, kevään kylmät säät ja sitten ne säät.
Mietittiin että mitähän tehtäisiin, kun Erjan lomakin kohta loppuu. No, eipä kauaa mietitty, päätettiin tehdä päiväretki Doriksella.
Karttaa tutkiessamme silmiini osui kapeassa niemessä oleva nimi Padva. Nimi oli jostain tuttu, ja hieman googlettaen selvisikin että kyseessä on oletettavasti hieno hiekkaranta. Sinne siis.
Ajomatkaa meiltä kohteeseen...
Tässä on tarkoitus hieman purkaa tämän ensimmäisen pitkän reissun tunnelmia näin kotiin palattua.
Matkaa meille kertyi 4910 km kahdessa viikossa. Eli päivää kohti tulee noin 350 km, mikä ei kuulosta kovin pahalta. Totuus on kuitenkin se, että välillä tuli ajettua huomattavasti pidempiä matkoja / päivä, mutta vastaavasti olimme sitten joissain...
Kajaanista matka sitten jatkui Arton synnyinseudulle. Ajokortissani lukee syntymäpaikan kohdalla Pielisjärvi. Kyseistä paikkaa ei enää liene olemassa, se on nykyään nimetty kaupungiksi nimeltä Lieksa.
Saavuimme nippanappa Lieksan puolella olevaan Teljoon, jossa isäni on syntynyt vuonna 1939. Isäni puolen mummoni oli menehtynyt jo ennen syntymääni,...
Matkamme on siinä vaiheessa, että olemme saapuneet Vuolijoelle, Kajaaniin. Erjan synnyinkodin pihapiiriin. Tänään blogia kirjoittaakin kirjoittajavieras Erja. Tarina alkaa tästä.
Siitä sitten kohti Rovaniemen keskustaa, jossa oli tarkoitus käydä muuttamassa kaupassa tarvikkeita ostamassa. Jo ensimmäisen kaupan etsintä, ja tietenkin parkkipaikan löytäminen läheltä osoittautui hermoja kiristäväksi projektiksi. Kauppa sijaitsee ostoskeskuksessa keskellä kaupunkia ja siellä on tietysti parkkihalli. Mutta. Doris on liian korkea...
Ensimmäisenä poikettiin Saariselälle, jossa Arto muisteli teiniaikojaan, kun hän suoritti vaellus rippileirin kyseisillä alueilla 46 vuotta sitten.... niin se aika rientää. Sen jälkeen jäi ajatus että Lapissa pitäisi päästä joskus vielä käymään, ja tässä sitä taas ollaan.
Motoristimaailmassa näyttää olevan myös uusia tuulia, vastaan tuli monta prätkää, joilla oli pieni peräkärry perässä.