Lomaretki

19.08.2025

Sunnuntaina alkoi lomaretkemme. Kovin tarkkaan emme suunnitelleet kohteita, muutamia paikkoja oli katseltu eri tietolähteistä. Retken startti tapahtui Erjan toimiessa kuskina, hän halusi ajaa pitkästä aikaa, ettei Doriksen käsittely unohdu tykkänään. 

Nokka oli kohti Janakkalaa, missä on Torpparimuseo ja lyhyt luontopolku. Meidät vastaanotti ystävällinen ilves
Museolla ihmettelemme vanhoja rakennuksia ja elämää ennen vanhaan. Oli tupaa ja tuulimyllyä.
Luontopolulta sitten löytyi torppareiden muistomerkki.
Torppareiden muistomerkki
Torppareiden muistomerkki
Alueelta löytyi myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia juoksuhautoja ja vanha lähde, josta kuulemma jo sen sodan aikaiset sotilaat olivat janonsa sammuttaneet
Juoksuhauta
Juoksuhauta
Laurin lähde
Laurin lähde
Matka jatkui Rapolan muinaislinnaa ihmettelemään. Alue on muodostunut jääkauden aikana, ja on toiminut luonnon muovaamana linnana, johon mentiin turvaan vihollisen hyökkäysten ajaksi. Nelli päätti haukkua polun alkua vartioineen puu-ukon. Pyysimme ukolta kyllä anteeksi nuoren neidin käytöstä.
Ukko saa haukut
Ukko saa haukut
Matka jatkui linnan "muurille" jota kierrettiin ympäri. Törmäsimme pariin isompaan nelijalkaiseen, johon Nelli halusi kovasti tutustua.
Maisemat olivat hienoja tuolta korkealta. Opimme sellaisenkin asian, että muinaisaikoina kun ei vielä ollut watsuppia, viestiteltiin kylästä toiseen savumerkeillä, varoittaen muun muassa vihollisten liikkeistä. Minä olin näihin päiviin asti luullut että sitä harrastivat vain intiaanit. mutta osattiin sitä siis täällä pohjolassakin...
Savumerkkejä vai pilviä?
Savumerkkejä vai pilviä?
Sitten matka jatkuu kohti yöpymispaikkaa, joka oli Kurussa sijaitseva Riuttaskorpi. Meitä odotti parkkialue, jossa yksi henkilöauto. Lähdimme tutkimaan paikkoja. Ensimmäisenä tuli vastaan iso hirsitupa. Ovi ei ollut lukittu, joten saapastelimne sisään. Sisällä iso tila, ja keskellä kaksi avogrilliä. Hyvä paikka grillata ja viettää aikaa esimerkiksi sateen sattuessa.
Grillitupa
Grillitupa

Tuvan vieressä on myös kaivo, jonka vesi seinällä olevan todistuksen mukaan on juotavaksi kelpaavaa. Jatkoimme matkaa kohti rantaa, jossa on hirsirakenteinen sauna. ( vuorattavissa kuudeksi tunniksi netistä) Saunalla oli pariskunta, joten emme lähestyneet sillä kertaa vaan palasimme Dorikselle ruokailemaan.
Saunojat poistuivatkin melko pian, joten eikun rantaa tutkimaan. Rannalla oli saunan lisäksi laituri, josta Erja halusi kokeilla mato-onginta taitojaan.  Ja eihän siinä kauan mennyt, kun oli jo ahven kuivalla maalla...

Onnellinen onkija
Onnellinen onkija
Se jäikin sitten ainokaiseksi, joten ruoka aikaan tyydyimme omiin retkieväisiimme.

Yö sujui rauhallisesti.


Aamulla matka jatkui Virroille, Torisevan rotkojärvelle. Hienoja paikkoja on luonto muovannut. Korkeat kalliot reunustavat järveä. Pienen luontopolkuretken jälkeen otettiin suunta kohti sitä yhtä kyläkauppaa, jonka ehkä Tuurilta löydämme.
Sieltä sitten ostospöksyt jalkaan, ja eikun shoppailemaan. Koska Nelli ei vielä oikein yksin osaa olla autossa, ja koska oli kuuma päivä (ja auto), kävimme kaupassa vuorotellen. Totesimme taas että on vähän liian iso kauppa meidän makuun, tosin näin maanantaina kaupassa oli hiljaista mikä hieman helpotti. Eipä ihmeitä mukaan tarttunut.

Torisevan rotkojärvi
Torisevan rotkojärvi
Sitten kohti Parkanon metsämuseota. Museon näyttelyt olivat jo kiinni, mutta ulkonakin oli paljon nähtävää, vanhoja metsänhoidossa käytettyjä koneita ja laitteita.

Lisäksi pienen matkan päässä oli rannalla tulipaikka ja laituri, jossa sitten käristettiin makkarat ja nautittiin kauniista järvimaisemasta.
Kannaltamme luksusta oli myös vesivessa, alueella myös siisti puucee.

Seuraavana aamuna kiersimme 2km pitkän luontopolun, jonka varrella oli menneiden aikojen messukallio. Tähän on kuulemma pysähdytty pitämään messua matkalla kirkkoon vesiteitse veneillä. Hieno paikka.
Messukallio.
Messukallio.
Sitten pikainen kurkistus Ikaalisiin, ja kohti Ylöjärven Haverin uimarantaa, jossa myöskin vessa ja tulipaikka. Paikka on myös venesatama, mutta rauhallinen alue.

Tämä päivä olikin sitten enempi vähempi sellainen laiska päivä, joita pitää välillä ollakin. Viereen parkkeerasi pikkinen farmari auto. Etupenkeillä istuu ihmiset. Toinen näyttää syövän kattilasta lusikalla ruokaa. Ikkunat aivan huurussa. Olen kuullut että jotkut reissaa ihan henkilöautoilla. Aamulla nähdään olivatko yötä tuossa. Erja oli huomannut että on ulkomaan rekisterikilpi.